torstai 11. syyskuuta 2014

Keskiviikkokrossia järkkäämässä

10.9. alkoi Oulun perinteinen krossisyksy, siis virallisesti. Varaslähtö syksylle otettiin melkein viikkoa aiemmin 4.9. tutustumiskierroksella krossimaastoihin. Torstaina paikalla oli ajelemassa reilut kaksikymmentä kuskia, joka lupasi varsinaisiin keskiviikkoihin tulevan hyvän osallistujajoukon paikalle.

Mikan ja Kimmon kanssa mentiin merkkaamaan reittiä Heinäpäähän puoli viiden aikoihin, Kimmo ratamestarina juoksi maalipurkin kanssa ja Mikan kanssa kierrettiin vahvistamassa merkintöjä ajajille. Mitään kauhean raskasta merkkausta ei keskiviikoille tehdä, kyseessä on kuitenkin enempi harjoitus kuin kisa. Reittiin pitää osallistujien tutustua sen verran hyvin, etteivät eksy reitiltä.

Janin juoksuesteet laitettiin myös paikoilleen osallistujille haitoiksi, itse en valitettavasti päässyt näkemään miten nopeasti porukka esteistä suoriutui pyörän päälle. Reitti noudatteli vahvasti aiemmilta vuosilta hyväksi havaittuja uria, hieman uutta mutkaa mukaan ja reitti vaikuttaa aivan uudelta. Varsin hapokkaan oloiseksi ratamestari olikin reitin muokannut.

Viime vuonna osallistujia oli ensimmäisessä keskiviikossa hieman vajaa kolmekymmentä, tänä vuonna tehtiin krossien keskiviikko ennätys. Ajajia tuli paikalle yli viisikymmentä, onneksi meillä oli nyt käytössä uutukainen peräkärry merkkaus- ja toimistotarvikkeiden kuljettamiseen. Välivarastosta kaivettiin heti alkuun kaikille numerolaput pyörän tankoon kiinni nippusiteillä. Tunnistaminen on paljon helpompaa, kierroslaskenta toimii paremmin, eikä tule niin helposti virheitä tulospalvelussa.

Junassa istuessa tulee kuunneltua kaikenlaista musiikkia, Haloo Helsingin Vapaus käteen jää kappaleen kertosäe kuvaa mielestäni kohtuullisen hyvin eilistä rutistusta.

"on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kultakerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
aja hetki niinkuin huomista ei olisikaan"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti