lauantai 5. lokakuuta 2013

Rokua MTB

Syyskuun 14. päivä katselin vielä tiukasti ilmoittautumiskaavaketta, lähdenkö ajamaan vai en. Kesän kaikki tapahtumat ovat menneet töiden kanssa päällekkäin, joten tämä jäi ainoaksi mahdollisuudeksi käydä testaamassa maastossa ajotaidot ja kunto muihin verrattuna. Työnantajan lupaama osallistuminen johonkin kulttuuritapahtumaan oli vielä käyttämättä, siis ilmoittautuminen sisään ja katsotaan mitä ehtii parissa viikossa saada aikaan.

Kaksi viikkoa olivat sen verran kiireisiä, ettei siinä paljoa enää ehtinyt tehdä, järjestettävänä oli keskiviikkokrosseja kommuunin kanssa ja viikon reissu etelään. Lomareissun kyllä tiesinkin olevan täysin lepoa, eli ei harmita, tulipa tankattua ja oltua irti pyörästä tälle vuotta kokonainen viikko. Perjantaina oli iltavuoro töitä, valmistautuminen kaluston ja kamojen suhteen jäi tehtäväksi lasten mentyä nukkumaan. Onneksi säätiedotteet antoivat varsin selvät ennusteet, iltapäivällä voisi joku pisara tulla vettä. Lämmintä onneksi niin sai vetää lyhyet ajohousut irtolahkeilla jalkaan.

Viivalla juteltiin vielä Tanelin kanssa ja katseltiin kärkimiesten sijoittumista porukan keulalle. Omat fiilikset olivat siinä, että saisi ajettua kunnialla koko reissun läpi, sykkeet tässä vaiheessa vajaa 70 eli ei pienintäkään merkkiä normaalista jännityksestä paukun lähestyessä. Ajokomennon tullessa homma muuttui täysin, sykkeet tappiin 168 ja yritin hakea jonkinlaista paikkaa missä pääsisi rullaamaan edes jotenkin ilman haavereita.Ei meinannut sykkeet startin jälkeen lähteä laskemaan millään, tasaisesti mentiin 160–165 välissä kaikki ylä- ja alamäet. Alkoi itseä hirvittää miten tulee ukon käymään toisella kierroksella, mikäli ei saa sydämentahdistajaan alhaisempia lukuja. Itsellä ei ole koskaan pyörän päällä sykkeet tahtoneet nousta yli 170:n.

Muutaman kilometrin jälkeen oma paikka alkoi olemaan letkassa selvillä päätin rauhoittaa, sykkeet oli saatava alas. Syke tipahti kymmenellä iskulla minuutissa ja eroa alkoi kertyä edessä menijöiden hyväksi. Toisaalta saipa tehdä omaa ajoa rauhassa muista välittämättä.

Jossain vaiheessa taakse ilmaantui ensimmäistä tapahtumaansa ajava kaveri, oli ilmoittautunut puolikkaalle matkalle. Samaa tahtia vedettiin ja juteltiin välistä mukavia, matka silti taittui. Täysjoustolla oli kiva pudotella menemään laskuja alas, on se helppoa kaluston avittaessa laskuissa. Ylämäet sitten olivat tuskallisempia, jaloista ei tuntunut saavan kunnolla tehoja ulos, siitä huolimatta ajettavat paikat poljettiin ylös.

Kierroksen lopussa kaveri tsemppasi vielä toiselle kierrokselle, hänen jatkaessa maaliin. Siitä sain potkua täyden juomapullon kanssa sen verran, etten edes ajatellut keskeyttämistä tässä vaiheessa. Juomaa oli kulunut tässä vaiheessa vajaa pullollinen, ei ollut matkalla ollut oikein saumaa juoda tarpeeksi. Väliaika toiselle kierrokselle lähtiessä oli 1:15 paikkeilla, vaimo oli lasten kanssa kannustanut tuossa vaiheessa, vaan ei tajunnut ukko siitä mitään.

Toinen kierros alkoi yllättävän helposti, tuntui suorastaan mukavalta kun edessä ei ollut ketään ja takaa ei näkynyt tulevan ketään ihan lähituntumassa. Kuntorataa ylös, mäen päällä vasemmalle polulle, alamäkeen täysiä juurakoiden yli, nauti nyt ajamisesta ja maastoista. Kyllä minä nautinkin, ensimmäisen kierroksen jalkautumisia ei tarvinnut nyt tehdä, kun sai ajaa vapaasti ilman ruuhkaa.

Syvyydenkaivon kohdalla iski sitten ensimmäiset krampin poikaset, nestettä kehiin vaikka olin juonut tasaisesti aina sen ollessa mahdollista. Hetki löysäten ja sitten lisää kierroksia koneeseen, maaliin olisi enää seitsemän kilometriä ja pahimmat nousut edessä. Jossain vaiheessa havahduin vanhalla hakkuuaukolla takana tulevasta kilpakumppanista, nyt ei enää sijoituksia annettaisi pois. Tasaista omaa vääntöä ja katsotaan miten hommassa käy. Välimatka pysyi tasaisena minun eduksi, olihan tällä pätkällä jäljellä vielä pari tiukkaa laskua, jotka pystyin selvittämään nopeammin täysjoustolla.

Pari kilometriä ennen maalia sain näkyviin vielä edessä menevän selän, nyt isketään. Kropassa olevat voimat pitää nyt jakaa oikein, itse ei saa yrittää liikaa liian nopeasti, ettei käy hassusti. Kilometri ennen maalia nappasin kaverin selän kiinni, samaa vauhtia ohi ja kannustusta päälle selvästi loppuun itsensä ajaneelle. Tönkyrä ylös, hietikon poikki polulle, kylpylän parkkipaikka näkyy, nyt mennään loppuun.

Maaliviivan ylityksen jälkeen pois pyörän päältä ja saman tien molemmat etureidet kramppasivat, mahtavaa, täydellinen ajoitus. Onneksi auton vieressä oli se ensimmäiseltä kierrokselta jäänyt juomapullo. Loppuaika 2:31,03 sijoitus M42 kuntosarjassa 12. Takana tullut ajaja saapui maaliin ja juteltiin hetki, oli saanut uskoa omasta vauhdistaan seuratessaan minun repussa keinuvaa punaista valoa. Mukava antaa luottoa toisen ajamiseen ja vauhtiin, vaikka tietämättään.

Tarkasti tiesin oman kuntoni ja reitin vaativuuden videoita selattuani, minuutin verran meni yli omasta arviosta. Treenit ovat maasturin kanssa olleet enempi nautiskelua poluilla. Teknisesti ajo sujui hyvin, kiitos siitä kuuluu Kimmolle, jolta olen syksyn aikana saanut muutamia vinkkejä varkain otettua. Ainakin ajaminen on harkitumpaa itsellä ja luottoa omiin taitoihin on tullut lisää. Esteitä ei tarvitse enää varoa niin paljoa, kun tietää miten niistä ajetaan yli. Katse esteen taakse, vie eturengas esteen yli ja takarengas seuraa perässä hieman keventämällä.

Toisella kierroksella ehdin katsella maastoa tarkemmin, roskia ei näkynyt pudonneita juomapulloja lukuun ottamatta. Polut kestivät ajamisen hyvin, pehmeät tiet olivat edelleen pehmeitä. Oikeastaan pehmeät kohdat oli nyt helpompi ajaa, kun hietikkoon oli tullut selvät spoorit mistä mennä. Aina jaksaa yllättää kuinka pehmeästi maastopyörän rengas rullaa polulla, sama määrä jalankulkijoita samassa ajassa polulle olisi luultavasti tuhonnut polun. Kenkä ruopaisee aina syvältä ponnistusvaiheelta. Uusia reittejäkään ei näyttänyt maastoon syntyneen, porukka pysyi merkityllä reitillä hyvin.

Kiitos kaikille mukana olleille, katsojille jotka jaksoivat kannustaa ja erityisesti järjestäjälle. Tämä oli varmasti sopiva harjoitus Oulun avoimia Cyclokrosseja varten jotka ajetaan 12.10. Heinäpäässä klo 16 alkaen. Kiitokset kuvista Jouni Aspi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti