lauantai 23. maaliskuuta 2013

Liikuntaa monessa muodossa.

Mikä on parasta viikonlopussa? Minun mielestä se, kun saa ajella hyvässä seurassa pitkin polkuja hankiajojen merkeissä. Aamulla sovittiin Zetan kanssa treffit kello yhdeksän kaijon kipsalle, josta suunnattiin eepeen saattelemana Suvalan pihaan hankiajoille.

Paikalle ilmaantui nopeasti muutama muukin joutilas kuluttamaan polkuja. Ilma oli sen verran lämmin että pienemmät polut menivät nopeasti huonoon kuntoon. Aamun pari ensimmäistä tuntia ne kestivät ihan kohtuudella, mutta sitten peräpää joutui kahlaamaan syvällä eikä ajamisesta tullut oikeastaan mitään. Matkan teko meni juoksemiseksi kärjen takana.

Special Biken pojat taas kovasti tarjoilivat matkalle mukaan läskiä, onneksi en ottanut sitä matkaan. Olisi sillä varmaan ollut helpompi ajella niitä pehmeäksi menneitä pätkiä, mutta kavereille olisi voinut nopeammilla pätkillä tulla kylmä odotellessa.

Eilinen punttisali treeni painoi jaloissa ja jouduin jättäämään ajelut kesken noin 45 kilometrin jälkeen. Siihen mennessä olin saanut jo pari makeaa kramppia pohkeisiin. Koti kutsui ja siellä odotti maittava lounas.

Pitää kiitellä tässä vaiheessa lenkkiä vetäneitä polun etsijöitä jotka jaksoivat odotella viimeisiäkin mukana olijoita aina sopivissa kohdissa. Välillä tuli mentyä aika hämärän rajamailla.

Illalla oli vielä luvassa tuomarointia yhden lätkäpelin verran. Piti olla helppo siisti peli, vaan harvoin ennakko tunnelmat pitävät paikkaansa. Nopeasti kauheassa sähläämisessä päästä päähän ja tuomari joutui luistelemaan edestakas pitkin kaukaloa.

Peli saatiin kuitenkin kunnialla läpi, kiitos Jannelle joka tuli kaveriksi surffailemaan ensimmäistä kertaa tuomariksi. Oikeastaan jokaisen pelaajan pitäisi käydä tuomaroimassa joskus joku peli. Siellä huomaa pilli suussa ettei kaikkea voi huomata ja suun soitto jää vähemmälle.

Huomenna on tarkoitus lähteä hieman lumitossuilla liikenteeseen. Nappaan auton täyteen kavereitä ja suunnataan hienoon Varjakan saareen ja sielä on tarkoitus poimia muutama geokätkö pois piilostaan. Käykää koettamassa jos ette ole vielä ehtineet harrastukseen perehtyä, antaa uusia näkökulmia liikuntaan ja paikallistuntemukseen. Itse olen asunut melkein koko ikäni Oulussa, silti kätköilyharrastus on opastanut ihan uusille paikoille.

1 kommentti:

  1. Mainion kuuloista ohjelmaa ollut sieläpäin! Taisi jäädä ne keskitalven polkuajelut talven ainoiksi, onneksi tuli ajettua silloin koko rahan edestä! Tuo geokätköilyhommelia pitää joskus kokeilla.

    VastaaPoista