perjantai 15. helmikuuta 2013

Winter Cycling Congress

On hienoa olla oululainen näinä talvisina kuukausina, varsinkin kun juuri istuin kaksi päivää kongressissa kuuntelemassa talvipyöräilystä eri maissa. Oulussa ollaan monella tapaa onnellisessa asemassa, täällä on tehty vuosikymmenien ajan työtä asian eteen. Nyt on huomattava, ettei tehty työ pelkästään riitä. Työtä on  tehtävä jatkossa saavutetun sijan säilyttämiseksi maailman johtavana talvipyöräilykaupunkina.

Päivien aikana saimme kuulla hienoja luentoja pyöräilyn kehittämiseksi, terveysvaikutuksista ja talvikunnossapidosta. Antoisat päivät kaiken kaikkiaan, joille toivottiin jatkuvuutta tulevaisuudessa. Keskiviikkoiltana järjestettiin Krossikommuunin voimin pyöräilyhaaste kongressivieraille ja paikallisille ajajille. Neljäkymmentä kuskia saapui paikalle hakemaan numerolapun, lisäksi reittiin lähti tutustumaan ilman numeroa noin kymmenen ajajaa.

Itse olin avustamassa alueella ja pääsin keskustelemaan ulkomaalaisten vieraiden kanssa, olivat kovin otettuja kun kerroin vastaavia tapahtumia järjestettävän säännöllisen epäsäännöllisesti alueella vapaaehtoisvoimin. Ihmetystä herätti myös suuri yksivaihteisten määrä osallistujien joukossa, onko se sitten sitä kurjuuden maksimointia, sopii hyvin suomalaiselle luonteelle.

Reitille saatiin sovitettua kivasti nousua, siis sen verran kuin Oulussa voi kuvitella metrejä tulevan kirjastoa ympäri kiertäessä reilun kahden kilometrin mutkalla. Yksi juoksu pätkä linnansaaressa esitellen hienon siltakaaren ja vallin. Pikisaaressa mentiin polulle, jonka kävelijät ovat tampanneet sokerijussin taakse. Aluksi sekin pätkä oli täysin ajettavissa, mutta jäljistä päätellen viimeisillä kierroksilla porukka joutui luultavasti jalkautumaan muutaman kerran silläkin pätkällä.

Torstaille saatiin pari senttiä lunta vieraiden aamulenkkiä ilostuttamaan, valittavana oli kolme eri mittaista reittiä. Itse lähdin tietenkin pisimmälle ja lupasin tulla viimeisenä perille, ettei kukaan eksy letkasta. Oululaiset kevyen liikenteen käyttäjät näyttivät vieraille, miten jalankulkijat sopivat samoille väylille pyöräilijöiden kanssa. Nauttien vieraat ajelivat parin sentin lumikerroksessa ja kyselivät onko teitä aina yhtä paljon avoimena ihmisten ajettavaksi, vai onko ne aurattu tätä talvea varten.

Letkan perällä pääsin kertomaan mukavista poluista, joita löytyy miltei joka suuntaan kun poistutaan keskustasta. Tuntui olevan monelle täysin käsittämätöntä, että maastopyöräilyä pääsee harrastamaan suoraan omasta pihasta ilman autolla siirtymistä jonnekin. On tärkeää tulevaisuudessa säilyttää rakennusten välissä olevat puistomaiset metsäkaistaleet. Nämä metsäkaistaleet mahdollistavat hienon lajin harrastamisen lähes keskellä kaupunkia.

Oli hienoa olla järjestämässä ja osallistumassa tuohon kaksi päiväseen tapahtumaan, varsinkin kun Oulu nimettiin maailman parhaaksi talvipyöräilykaupungiksi. Kiitos siitä kuulu kaikille, jotka jaksavat vuodesta toiseen kehittää ja vaalia hienoa liikennemuotoa.

Tässä vielä linkki toiseen blogiin, josta löytyy juttua haasteen suorittajan näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti