sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tahko on kierretty

Tahkon kierto aloitettiin jo edellisenä iltana leiriytymällä uimarannan lähelle. D ja I olivat majoittuneina noin kilometrin päähän, mutta tulivat illalla vielä huoltamaan pyöriä ja nauttimaan myöhäistä nuudeli-illallista kanssamme. Illalla ajettu fillarikoulun lenkki sai ainakin itseni mietteliääksi viimeisen laskun vaativuudesta. Nopeimmat kaverit tulevat sitä alas melkein 80 km/h. Itse en uskaltanut päästää siinä kuin hieman yli 40 km/h.




Perjantain nuudeli-illallinen
Lauantai aamun koittaessa ei itsellä oikein tahtonut uni maistua joten piti käydä viideltä saattelemassa kaverit matkaan 180:n kilometrin taipaleelle. Tässä vaiheessa moni uskoi vielä itseensä ja mahdollisuuksiin selvitä reitistä läpi. Kovia kavereita silti, startti aamulla klo 05:00 ei antanut kovin pitkiä unia kenellekään.
Joona peukut pystyssä kello 04:50
px menossa viivalle 04:53
Näiden kuvien jälkeen suuntasin itse vielä hetkeksi autolle nukkumaan ja tankkaamaan omaa kevyttä 60:n kilometrin taivalta varten. Nähtyäni nämä urheat pitkämatkalaiset ajattelin oman retkeni olevan varsin helppo, uni tuli välittömästi kun olin hieman napostellut aamupalaa. Parin tunnin unien jälkeen perheen kanssa vielä aamiaista ja nestettä koneeseen. Viime hetken tarkistukset ja matka kohti lähtöaluetta sai alkaa. Tässä vaiheessa ensimmäiset pitkämatkalaiset olivat jo aloittaneet toisen kierroksen.
Ennen lähtöalueelle siirtymistä.
Yhdeksän jälkeen suunnattiin lähtöalueen tuntumaan seuraamaan startteja, porukkaa tuli aitauksen ulkopuolelle odottamaan sisäänpääsyä. Hetken odottelu karsinassa ja matka kohti Kinahmia ja El Grandea sai alkaa. Ylhäällä olevasta kuvasta on ehkä vaikea havaita pelkoa jota kierroksen heittäminen aiheutti ensikertalaisissa.
Hetki ennen starttia karsinassa
Lähtöaitauksessa oman startin odottaminen muodostui lähes tuskaksi. Paikallinen muusikko osasi kuitenkin kappele valinnoillaan laukaista lähtijöistä jännitystä, Poju saunotti poikaa, Nygårdilla oli hyvä päivä ja Rautaneito juoksi kukkulalle. Siinä terveiset Tahkon kiertoon musiikki puolelta.
Ensimmäiset nousut antoivat esimakua tulevasta urakasta helteissä kelissä
Ensimmäiset nousut olivat jo tuskaa mutta silti ajettavia, suurin osa joukosta joutui turvautumaan jalkautumiseen, muuten pyörän ylös saaminen tuntui mahdottomalta. Ripeästi kuitenkin matka taittui, ilman kiirettä. Huolloissa muistimme nauttia koko rahan edestä ja annoimme hätäisempien mennä edelle. Päivästä oli luvattu kuumaa, mutta ei silti niin kuumaa mitä pyörän lämpömittari välillä näytti, peräti 42,5°C





Kinahmilla nauttimassa maisemista
Jos ylös piti raahustaa ja paluu oli samaan paikkaan mistä lähdettiin, niin jossain vaiheessa päästiin laskettelemaan. Kinahmilla oli aivan mainiot tekniset polut joita pitkin oli lysti ajella menemään. Hienoja maisemia, aurinkoa ja loistavaa seuraa. Alamäkeä päästiin siis myös ajelemaan, niissä vain ei päässyt juuri syke tippumaan kun piti koko ajan temppuilla jopon päällä ettei riko renkaita tai ainakaan itseään.
Pekka jarrutti huoltoon

Huolto menossa

Ja matkaan
Ylemmästä kuvasarjasta näkee miten aktiiviharrastaja ottaa huollon, viimeisen huollon ennen maalia ja 180:n kilometrin täyttymistä. Jarrut sutissa huoltoon, pari mottia nestettä, kuuluisat vohvelit naamariin ja liikkeelle kivien lentäessä kiireettömien varpaille. Tuossa päästiin nauttimaan tilanteesta oikein kunnolla. 

Katse ensi vuodessa?

Maalikin saavutettiin hyvä voimaisena noin kuusi tuntia startin jälkeen, valitettavasti kuvat ovat niistä epäonnistuneet joten niitä ei tänne laiteta. Ehkä sitten jossain vaiheessa jotain jos sattuu sopivia ilmaantumaan jostain.
Kokonaisuudessaan voisi todeta reitistä, helle oli hirvittävä eikä auttanut yhtään matkasta selvitymistä. Nestettä kului reilut kuusi litraa josta noin neljä meni repusta matkan aikana, loput juotiin huoltopisteissä. Ensimmäisen kahdenkymmenen kilometrin kohdalla alkoi mietityttää mihin on lähtenyt, ensimmäiset nousut ja laskut oli siinä vaiheessa takana. Hieman pelotti ettei hommasta selviä elävänä maaliin.
Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla raskaimman nousun kohdalla pelko voimistui ja oli varma että kuolee. Pelko kasvoi sitä tahtia että alkoi pelkäämään ettei kuolekkaan. Voin silti sanoa että Kinahmi kakkosen jälkeen matkan teko alkoi olla suorastaan nautinnollista, pelko alkoi poistumaan kropasta.
Neljänkymmenen kilometrin kohdalla alkoi oikeastaan jo pelottamaan että tämä matka loppuu käsiin ja siitä ei ole ehtinyt edes nauttia vielä ollenkaan. Niinpä aloin nauttimaan matkasta kunnolla ja polkea sopivaa vauhtia pieniä spurtteja kuitenkin siten ettei oma letka pääse venymään liian pitkäksi.
Viimeisessä huollossa ukko oli kunnossa ja odotti innolla El Grandea, paljon puhuttua ja parjattua viimeistä nousua ennen laskeutumista maalialueelle. Edellis päivän harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä ja tiesin että sen mäen voi polkea päälle. Jossain vaiheessa tuntui jo pahalta mutta pyöriään ylös työntävät kanssa kilpailijat kannustivat ja antoivat uskoa että ylös päästään, ja niin sinne mentiin.
Edessä oli enää pelottava viimeinen lasku jossa huippukuskit ottavat reilusti vauhtia, melkein 80 km/h. Itse tyydyin pelaamaan varman päälle ja ajelemaan mäkeä alas noin 40 tuntivauhtia. Itse asiassa mäki oli paremmassa kunnossa kuin edellisenä päivänä, irtosora oli "siivottu" pois ja baana oli puhdas päästeltävä. Lahtea kiertäessä vielä viime hetken fiilistelyt ja alettiin jo miettimään milloin saa ilmoittautua kiertämään ensi vuoden Tahkoa. Matka luultavasti pysyy samana jollei sitten saada jostain jotain ihmeellistä virtapiikkiä ja inspiraatiota 120:n kilometrin taittamiseen. Aikaa ainakin saadaan parannettua tämän vuotisesta huomattavasti, jollei sitten tule vielä kovempi helle.
Kiitos kaikille jotka ovat kannustaneet ja auttaneet tämän yhden unelman toteutumisessa. Erityisesti reilukerho josta on aina tarvittaessa löytynyt lenkkiseuraa ajelemaan polkuja ja teitä, olihan meistä moni kierroksella jo tänä vuonna ja ensi vuonna siellä taitaa olla vielä useampi kerholainen. Kyllä jopoilu on kivaa.

2 kommenttia:

  1. Hyvä juttu :) Vielä hienompi juttu oli se että Reilikerhon porukka ajoi itsensä maaliin ilman vahinkoja. Onnittelut E, I ja D Ensi vuonna tarttee vissiin lähtä jopoileen mukaan. t Z

    VastaaPoista
  2. Oikein jäsen z!

    VastaaPoista