keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Sattuu ja tapahtuu

Oulujoki ajo tuli tempaistua läpi, sattui oma ajopoikka sopivaan ryhmään. Matkaa kertyi 56,5 kilometriä ja loppuaika oli hieman päälle 1:42 eli keskinopeudeksi saatiin 33 km/h. Alun jälkeen sain haettua paikan jossa ajelin koko lenkin. Vuorovedoilla mentiin  alusta alkaen, itse olin sinkulalla liikkeellä. Samaan porukkaan osui toinenkin sinkulakuski, hänen kanssaan vuorotellen vedettiin noin 2/3 osaa matkasta, vaihteelliset jopot tyytyivät pääasiassa seuraamaan perässä.
Alun jälkeen kun sai jalat toimimaan niin ajaminen tuntui helpolta. Pari pidempää mäkeä piti vääntää väkisin päälle, onneksi siinä vaiheessa aamusateen kastelema asfaltti oli jo kuivunut. Päivärinteelle noustessa tuntui jo hetken noutaja tulevan ja tyydyin reilusti hidastamaan vauhtia ja lepuuttelin jalkoja peesissä. Koko menomatkan ajan saimme uusia selkiä näkösälle, nämä selkä edellä vastaan tulijat olivat kuskeja jotka olivat menossa reilun sadan kilometrin lenkille. Tyytyivät reilusti peesaamaan meidän kääntöpaikalle asti jossa joutuivat suunnittelemaan oman vetotaktiikkansa itse.
Kun porukka oli kääntöpaikalla jakautunut kahtia oli aika kääntää selkä tuuleen ja antaa sopivan myötäisen avustaa matkan tekoa. parhaillaan päästiin jo 40-50 tuntikilometri vauhteihin. Loppu alkoi pikkuhiljaa häämöttää ja vaihdejopokuskit alkoivat avittaa myös meitä sinkulakuskeja ylämäissä siirtyen välillä vetovuoroon. On se niin paljon helpompi tulla toisen takana.
Saatiin ihan kiva loppuaika koko porukalle ja vaihdettiin muutama sananen porukan kanssa mehumukin ääressä. Hyvä vauhti ja kiva sakki oli ajella, kiitos vielä jos joku sattuu tämän lukemaan.
Eilen sitten rullailin kaupunkipyörällä harrastusten, töiden ja kokousten perässä kaupunkia ympäri. Ilman vahinkoja ei selvitty, valitettavasti. Torikadulla ajelin erään auton perässä hieman alle 20 km/h kun suojatieltä tulla paukautti naisihminen suoraan eteen punaisia päin mummiskalla, ja perässä lammaslauman tavoin käyttäytyvä jalankulkija porukka.
Ei auttanut muu kuin yrittää pudottaa vauhtia pois ja valita sopiva uhri jonka päälle täräyttää. Jalankulkijat olivat sen verran suojattomia että päätin ottaa lentoradan sen mummiskan tavaratelineen yli ja toivoa ajoituksen osuvan kohdilleen. Mitä nyt ehti siinä 0,3 sek aikana miettiä. Nätisti (täysillä) kahvoista kiinni, eturatas lukkoon, pyörä jaloista irti ja sulavasti tangon yli miettien sopivaa laskeutumis paikkaa ja asentoa.
Ilmassa olon aikana ehdin miettiä käsien asennon kroppaan kiinni koska alusta näytti tasaiselta ja kovalta. Työnsin olkapään edelle ja nätisti laatoitus kohtasi pyöräilytakin kankaan, siitä annoin (jouduin antamaan) pään mennä edellen alas päin siten että kypärä ja poski kohtasivat alustan suunnilleen yhtä aikaa.
Naisihminen selvisi vammoitta tapahtumasta myöntäen ajaneensa punaisia päin jopollaan, toivottavasti tämä opetti hänelle liikkumisesta sen verran että osaa katsella liikennevaloja ja liikennettä sen verran ettei sinkoile toisten eteen holtittomasti.
Vammoja tuli itselle lähinnä jalkoihin, polveen pientä ihottumaa ja nirhamaa. Sekin siitä kun jalat kopsahtivat kenttään. Yöllä jalkoja alkoi särkemään sen verran että aamun uni oli katkonaista, kipugeeli onneksi auttaa ja saa jatkaa ajelua vielä. Kävely on huomattavasti hankalampaa, täräys oli entisen vamman takia oikeaan jalkaan ilkeä. Aamulla kävin hieman irrottelemassa töihin tullessa maasturilla, poluille ei huvittanut lähteä kun seisominen ja keventäminen polkimilla ei oikein tuntunut onnistuvan. Kävely on tuskaa vasemman nilkan ja oikean pohkeen saamista kolhuista johtuen.
Joku ehti jo aamulla moittia liian suurista tilannenopeuksista, piti sitten räjähtää kun aletaan arvostelemaan eikä ole tilanteesta minkäänlaista käsitystä. Ilmeisesti ei saa pukeutua työmatkoille pyöräilyyn sopivilla varusteilla, väitän silti selvinneeni tilanteesta pienemmin vammoin juuri asusteitten takia. Kypärä suojasi pään, pitkähiainen takki suojasi käsivarret ja pyöräilykäsineet kädet. Jäykkäpohjainen tossu antoi suojan jalkaterille.
Matka jatkuu ja kesän kilometrit eivät onneksi jääneet tähän. Tarkkaavaisuutta täytyy noudattaa enemmän noiden liikennesääntöjä rikkovien "hyötyliikkujien" takia, joutuu pelkäämään muutenkin niiden liikkeitä tuolla kevyenliikenteen väylillä. Jokohan tämä purkautuminen riitti, toivottavasti lukijat osaavat ottaa tästä opikseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti