perjantai 28. tammikuuta 2011

Sairastamista ja siitä toipumista

Keskiviikko aamuna oli hieman outo olotila, oliko se jännitystä sinkulan ajamisesta työmaalle, nälkää vai vitutusta ulkona vallitsevasta lämpötilasta. Työmaalla oli tiedossa tiukka rutistus joten ei voinut jättää kavereita pulaan, vaatteet päälle ja testaamaan miten miltä olo alkaa tuntumaan ajan kanssa. Pari tuntia siellä ehti jotain yrittää tehdä ennen kuin tajusi itse ettei hommasta tule mitään, parempi kun lähtee takaisin kotiin sairastamaan.
Kotiin matkalla aloin jossain vaiheessa miettimään oliko sittenkään viisasta mennä aamulla sinkulalla töihin, tuntui ettei sillä pääse enää takaisin kotiin kun energiat alkoivat valua kropasta ulos. Selvisin kuitenkin kotiin, vaimo huomasi ettei ukkokulta ihan kunnossa taida olla ja patisti vuoteeseen. Koetin saada maitohappobakreetien avulla tautia taittumaan, en tiedä oliko taika siinä vai ei mutta tauti alkoi ensimmäisen tyhjennysharjoituksen jälkeen helpottaa huomattavasti.
Ruokailut jäivät päivän aikana siihen että käveli keittiönpöydän ohi, muuta ei tarvittu niin olo oli ravittu, itse asiassa vatsa pisti jo ajatustakin vatsan möyrimään siihen malliin ettei tehnyt mitään mieli. Iltapäivällä kroppa oli jo totaalisesti nolla tilassa ravinnon suhteen, siinä vaiheessa alkoi pikkuisen jo pysymään eväs sisällä. Kolme kertaa piti käydä saunassa karkoittamassa kylmyyttä kropasta, sen jälkeen alkoi aina hieman enempi pysymään evästä sisällä. Puolen yön jälkeen alkoi sitten sängyssä pyöriminen, outo olotila paljastui kuitenkin nopeasti näläksi jota piti nousta tyydyttämään.
Torstai aamuna kroppa oli vielä vajaa käynnillä, aamupala pysyi sisällä kun ei mitään rasvaista edes haaveillut laittavansa sisälle. Pikku hiljaa tajusin että ruoka on hyvää, poika hoitoon ja samalla kaupasta kassillinen evästä josta alkaa vääntämään itselle mieleistä kevyttä lounasta. Kaikki pysyi sisällä ilman ylimääräisiä nieleskelyjä. Töihin ei silti olisi ollut mitään asiaa, ruokailun jälkeen tarvittiin hetken lepo, vaimolla ei tuntunut olevan muuta tekemistä töissä niin soitteli tunnin unien jälkeen kysyäkseen miten potilas voi. Raakalainen herätti toipilaan pakkaamaan kamoja viikonlopun reissulle.
Matka Oulusta Keuruulle sujui lupsakasti volkkarin takapenkillä kavereiden kanssa jutellessa ja parin purkin naatteja kepsuun naputellessa. Hirvaskankaalla käytiin syömässä ja matkalaiset erehtyivät antamaan kiiturin avaimet minulle, matka jatkui siitä Uuraisten ja Multian kautta Keuruulle pientä oikopolkua. Kummastakaan välikylästä en ollut hakenut purkkeja joten ne tuli nyt sitten kuitattua, Keuruulta jätin Kirkot vielä eilen hakematta odottamaan parempaa päivää.
Eihän tuo eilinen oikein minkäänlaisesta kuntoilusta käynyt, mutta turha oli alkaa enempiä repimään taudin jälkeen. Vuode oli jotenkin hankala viime yönä, tällä hetkellä hartiat ovat kuin joku olisi käyttänyt niitä nyrkkeilysäkkinä. Kipeät, kipeät ja vielä kerran kipeät, pitänee kokostus touhuihin mennessä jättää ylimääräiset kamat pois ja hieman heitellä käsiä ympäriinsä.
Maisemat täällä ovat hienot, lumiset puut ja pikku pakkanen. Katsotaan jos saisi otettua jonkun kuvan ulkosalla jossain vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti