maanantai 30. huhtikuuta 2018

Pyöräilijät, uhka autoilijoille?


Pyöräilyn harrastajamäärä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Pyöräilytapahtumia järjestetään aiempaa enemmän ja osallistujia yksittäisiin tapahtumiin on satoja, jopa tuhansia. Pyöräilijöiden yhteislenkit ovat suosittuja, yhteislenkeillä on ajajia aloittelijoista konkareihin. Porukoiden lisäksi tien päällä näkee useita yksittäisiä pyöräilijöitä lenkillä.

Talven aikana maantiepyöräilijät ovat huoltaneet kalustoa ja pitäneet kuntoa yllä ajamalla rullilla, hiihtäen tai juosten. Osa on pysynyt lajinomaisessa harjoittelussa maastossa tai työmatkoja pyöräillen. Parhaat polut ovat syntyneet yhdessä koiran ulkoiluttajien ja muiden luonnossa liikkujien kanssa.

Kevään tullen pyöräilijät siirtyvät jälleen ulos, tämä näkyy myös maanteillä. Usein pyöräilyn harrastaja ohitetaan muutaman sentin päästä äänimerkkiä soittaen, ruiskuttaen lasinpesunestettä silmille, lopuksi vielä kiilataan eteen jarruttelemaan. Valitettavan tuttua toimintaa monelle pyöräilijälle.

Edellä mainituilla ”opetus” toimilla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Entä jos tiessä on kuoppa jota pyöräilijän pitää väistää? Äänimerkin takia varoitukset jäävät kuulematta letkassa, pyöräilijän näkö heikkenee lasinpesunesteen valuessa silmiin. Kiilaamisen ja edessä jarruttelun takia pyöräilijä joutuu väistämään autoa joko ojaan tai pahimmassa tapauksessa vastaantulijan kaistalle.

Pyöräilijöiden määrä tiellä on suurimmillaan iltaisin ja viikonloppuisin, silloin kun ihmisillä on vapaa-aikaa. Yleisimmin vaaratilanteet syntyvät silti ajattelemattoman autoilijan kiirehtiessä pyöräilijän ohi. Miksi henkilöautolla ei voi hidastaa pyöräilijän taakse, jos turvallinen ohittaminen ei ole mahdollista. Kuorma-auton ja linja-auton kuljettajat osaavat hidastaa tarvittaessa ja suorittaa ohituksen turvallisesti, ongelma on yleensä pienemmillä ajoneuvoilla.

Ovatko maantiepyöräilijät uhka autoilijoille treenattujen pohkeiden, tiukkojen asusteiden ja nopeiden pyörien kanssa, tuskin yksikään toppatakki päällä pyöräilevä joutuu edellä kuvatun toiminnan kohteeksi.

Autoilijat, myös sillä pyöräilijällä on joku joka odottaa häntä kotiin.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

nautintoa itselle uuden pyörän päällä

Ensimmäinen yli satasen lenkki tälle vuotta. Tuntui ihan kivalta ja ajoasento tuntuu olevan melkolailla kohdillaan.

Tässä kuvia matkan varrelta. Kiitos seurasta mukana olleille.


Kiiminkijoki Haukiputtaalla

Haukiputaalla oli vain yksi kaveri selän takana

Kolme edellä

Ensimmäinen tekninen, ketjut sakkas

Kun päästiin Iihin oli jo kaksi kaveria takana

Pakollinen Iin sillalla

On jäitä, mutta myös sulaa.

Raasakan nurkilla suvanto jäässä







kohti Karjalankylää

Yli-Iissä Kierikin risteyksessä on hyvä pitää taukoa


Kahvitauko


Itsellä tuli nälkä, porilainen meni suoraan reisiin ja kotimatka taittui keveästi. Makkaran lisäksi muna ja ananas, suosittelen. 


Lähtövalmistelut

Pitää Garminin edgelle olla myös kaukosäädin

Kaistonsuvannossa jäitä kasassa.


Iijoki Yli-Iissä sulana

Takalontien risteys Kiimingissä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Vaivaa vaivaa vaivaa vaivaa

Keväästä asti kroppa on ollut enemmän tai vähemmän jumissa, pyöräily ei ole sujunut aiempien vuosien tahdilla. Kaikki alkoi pitkästä flunssasta jonka keväällä sairastin, rintaan pisti, henki ei kulkenut, lihakset jumissa. Hoitoa on turha hakea, pitää vain yrittää itse selvitä. Varsinkin kun työterveysasemalta ei tunnu apua löytyvän ongelman ratkaisuun.
Kesä meni kohtuullisen normaalisti, paitsi tehot puuttuivat edelleen. Tehojen puute laitettiin kevään flunssan piikkiin edelleen, miten niitä olisi kun pari kuukautta meni sohvalla maatessa. Kuljin tietenkin töissä, mutta lenkit jäivät käytännössä väliin, kun ei tuntunut hyvältä niin ei viitsinyt ajella.
Syksy ja uusi flunssa, rintalihakset jumiin, niska jumiin, hartiat jumiin. Mitä tekee mies, taistelee oireita vastaan, vääntää väkisten itsensä tehtaalle ja yrittää ratkaista ongelmaa. Lopulta oltiin siinä pisteessä ettei pää käänny käytännössä mihinkään ja rintalihat edelleen kipeänä. Pakko nöyrtyä ja soittaa työterveydestä aika fysioterapeutille.
Hoitaja väänteli, katseli, puristeli ja mietti mitä tehdä. Vaikka pätevä henkilö onkin ei löytänyt syytä oireisiin. Kirjoitti lapun lääkärille, joka lähetti täysipäiväiselle fysioterapeutille. Hetken kyselin tutuilta mihin kannattaisi mennä, vastauksia tuli yhtä monta kuin oli vastaajia. Lopulta sairauskassan suosituksesta menin fysiofeel nimisen yrityksen sivuille ja kilautin Mikael Harjulalle.
Vastaanotto sijaitsee sopivan lähellä työpistettä, limingantullissa terminaalin tiloissa. Muutamia kertoja käynyt nyt hoidossa, enkä voi moittia. Pää kääntyy jälleen, rintalihakset löysänneet jännityksen pois ja syyllinen löytyi oireille vähän kerrallaan. Pinnallinen hengitys aiheuttaa rintalihaksiin oireita, joutuvat ryökäleet venymään liian paljon kun hengitys ei toimi oikein. Nyt on opeteltu pari viikkoa uudelleen hengittämistä, pyöräily on alkanut jälleen maistumaan kun hengitys kulkee ja keuhkoista on kapasiteettia käytössä riittävästi.
Täytyy suositella mainitsemaani fysioterapeuttia, on jaksanut etsiä ja miettiä mistä oireet johtuvat. Hoidot tehdään ammattitaidolla mukavia rupatellen, silloin kun potilas käsittelyltä keskustelemaan pystyy. Toki asiat puhutaan asioina ja varmistetaan että potilas ymmärtää mitä ollaan tekemässä ja miksi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kilometrikisa 2016

On taas ajettu kilometrejä tämän kesän aikana, ainakin muutama. Porukka jota itse olen vetänyt muutaman vuoden kärsi tänä vuonna osallistujakadon, ajamassa oli noin 13 henkilöä. Toiset ajoivat enemmän, toiset vähemmän, mutta jokainen ajoi pyörällä. Siitä pitää nostaa hattua porukalle.

Omalta kohdalta kesän kisa meni vähintäänkin penkin alle, kiireistä johtuen ajelut jäivät todella vähälle. Vajaa neljätuhatta kilometriä kesän aikana ei ollut se määrä jota lähdin tavoittelemaan. Vuorotyöläisenä piti välillä ottaa itseä niskasta kiinni, nousta pyörän selkään ja lähteä pyörittämään jalkoja.

Kiireiden lisäksi kilometrejä vähensi myös sairastelu, ei mitään vakavaa. Pari pitkäkestoista flunssaa veivät tehot, eikä oikein innosta puolikuntoisena rymytä tien päällä. Kesän paras reissu oli ehdottomasti Hailuodon kiertäminen pyörällä, aivan loistavaa maastoa läskeille. Karvosta kannattaa suunnata ulkoilureitistä poiketen rannalle ja nauttia kelin salliessa tasaisesta hietikosta.

Syksyn ja talven tullen tavoitteena on ajan salliessa nauttia pyöräilystä. Eilen jo kävin pitkästä aikaa krossarilla ajelemassa pitkin poikin metsiä. Aivan loistava fiilis, muistutin jälleen itseäni siitä miten luonto rauhoittaa ihmisen mielen. Suosittelen kaikille, ihan sama meneekö sinne pyörällä, kävellen, kontaten. Kunhan on hiljaa ja kuuntelee tuulen suhinaa puissa.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kuvatuksia hailuodosta.

Käytiin testaamassa luodon pohjoisia reittejä. Hienoja paikkoja läskeillä, meidän reittiä ei kannata seurata tarkasti. Muutamassa kohdassa mentiin hieman pehmeämmästä kuin oli alunperin suunniteltu.
Retken alku

Kokoontuminen

Lautan säätö










Potinlahti ja selfie







Pökön takana takaa löytyi raunioita








Hieman kosteampi pätkä pikkusunijärven paikkeilla.

mikä auto?









Retkeilyreittiä pitkin autiotuvalle.



Suo mukaan. 

Karvo

Karvo










Marjaniemi ja ruokailu näkyvissä

Odotetun lounaan ensimmäinen osio, huomaa liina joka ei ole muovia.






Sunikarin satama ja paikallisten uimaranta tuolla takana. Kätkökin oli paikoillaan. 

Pöllä ja lentokenttä


Sukka pois kengästä jäätelöä odotellessa



Olut 87 kilometrin ajelun jälkeen tuntui ansaitulta

Kohti kotia.